Vuosittain eri korkeakoulut suoltavat satoja nuoria ohjelmistosuunnittelijoita. Silti ohjelmistoalalla ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi tekijöitä. Nopeasti ajateltuna tässä yhtälössä ei tunnu olevan mitään järkeä! Kävin viime viikkoina hieman teemaa sivuavia keskusteluita ohjelmistoalan työtilanteeseen, työllistymiseen ja erilaisiin työtehtäviin liittyen.
Half-life, eli puoliintumisaika tarkoittaa Gordon Freemanin seikkailujen lisäksi aikaa, jolloin radioaktiivinen aine on säteillyt puolet alkuperäisestä määrästään pois. Termiä kuulin käytettävän viime viikolla myös ohjelmistosuunnittelijoista. Koodarien siis täytyy olla radioaktiivista materiaalia, sillä ohjelmistoalan ammattilaisia kyllä valmistuu, mutta asiantuntijoita ei tunnu löytyvän mistään.
Mikä saa koodarin säteilemään?
Kysyntä ja tarjonta eivät selkeästi kohtaa: työmarkkinoilla kaivataan ominaisuuksia, joita vastavalmistuneissa ei ole. Tämä ominaisuus on nimeltään kokemus.
Työpaikkailmoituksissa peräänkuulutetaan oikeasta työelämästä saatuja näyttöjä. “Muutama vuosi työkokemusta” tuntuu takaavan työpaikan: paikkoja on paljon ja kilpailijoita on harvakseltaan.
Itse uskon vastavalmistuneisiin: teinhän juuri melkein-valmistuneiden kanssa yhdeksän kuukauden ohjelmistoprojektin yhteistyössä Tampereen yliopiston ja Demolan kanssa. En voisi olla tyytyväisempi ryhmän taitotasoon; nälkä oppia uusia asioita ja näyttää kyntensä ajoi kokemuksen edelle. Palkkaaminen on silti aina riski, joten vastavalmistuneen palkkaaminen on huomattava riski. Parhaassa tapauksessa vastavalmistunut tietysti ylittää kaikki odotukset.
Muutaman vuoden kokemuksella varustettu koodari saa siis paikan, mutta missä he kaikki ovat?
Kuka tahansa hyvä koodari varmasti nauttii koodaamisesta, sillä hyvältä koodarilta vaaditaan omistautumista, halua kehittää itseään ja kykyä pysyä kärryillä uusissa teknologioissa ja muutoksessa. Näin ollen en usko, että on olemassa hyviä koodareita jotka eivät koodaamisesta nauti.
Miksi sitten vastavalmistuneita koodareita löytyy, mutta muutaman vuoden kokemuksella varustettuja ei tunnu olevan tarpeeksi? Mihin valmistunut koodari katoaa muutaman ensimmäisen työssäolovuotensa jälkeen?
Syytän ohjelmistosuunnittelijalle suunnattua tyypillistä uraputkea. Junior-tasoisesta ohjelmistosuunnittelijasta spesialistiksi tai ohjelmistoarkkitehdiksi on vain yksi mahdollinen polku. Työkokemus ei ohjaa kohti vaativampia teknisiä tehtäviä, vaan myös kohti projektipäällikön, myynti- tai markkinointitykin tai hallinnollisen pomon tehtäviä. Kyselkääpä IT-alalla työskentelevien ei-koodaavien johtajien taustoista: monelta saatte kuulla, että myös he ovat joskus koodanneet (ja omien sanojensa mukaan vielä paljon kovempaa kuin sinä koskaan tulet koodaamaan 
).
Uralla voi edetä ja vastuuta voi saada muutenkin
Kukapa ei haluaisi edetä urallaan? Vaan tosiasia on se, että varsinaisen koodaustyön jättäminen vain uralla etenemisen takia ei kannata jos koodaamisesta oikeasti nauttii. Keskitason johtoa väitetään olevan liikaa, kun taas kokeneista ohjelmistosuunnittelijoista on pulaa. Ehkäpä johtotehtäviin siirtyminen on nopein tapa edetä urallaan, mutta kannattaa olla varma että se kantaa. Muutaman vuoden kärsivällinen odottaminen palkitaan varmasti, sillä kokenut ohjelmistosuunnittelija on häviävä luonnonvara.
Parhaista projekteista ei tarvitse taistella, kun suuri osa kilpailijoista on siirtynyt muihin tehtäviin. Vastuuta on silti luvassa aivan samalla tavalla kuin muihin tehtäviin siirtyneillä ex-koodareilla; projektin “vanhimmalle” koodaajalle (oli nimitys sitten pääsuunnittelija, spesialisti tai arkkitehti) napsahtaa yleensä vetovastuu arkkitehtuurin suunnittelusta, koodin laadusta ja nuorempien kavereiden ohjaamisesta. Sekä projektipäällikkö että ohjelmistoarkkitehtit ovat asiajohtajia. Tämän lisäksi tietysti vaativat tekniset tehtävät odottavat.
Yritän tässä sanoa, että kärsivällisyys tullaan palkitsemaan ja koodaamisesta ei tarvitse eikä kannata luopua vain uralla etenemisen takia. Tärkeää on tehdä sitä työtä mistä nauttii, koska siinä yleensä tulee hyväksi.
Mikä se koodarien puoliintumisaika sitten on? Missä ajassa joka toinen ohjelmistosuunnittelija jättää koodaamisen ja siirtyy muihin tehtäviin? Kuinka monen vuoden työkokemus pitää olla takana ennen kuin kriittisiä valintoja täytyy tehdä? Sulkeeko jonkun urapolun valinta jotain pois? Voiko koodin pariin vielä palata? En minä vaan tiedä.
{ 7 kommenttia }
